Neitinokkonen - LoviisaHenkilö:
Merja Lönnqvist
Nokkoset polttavat, sen tiedämme kokemuksesta pienestä pitäen. Neiti Nokkosele, Merja Lönnqvistille, nokkonen on mahtava materiaali, josta saa hienovaraista ja pitkää kuitua, josta tehtyjen vaatteiden ja koriste-esineiden käyttöä säädeltiin 1700-luvulla lailla. Laki kielsi Suomessa rahvaalta nokkosesta valmistettujen vaatteiden käytön kokonaan. Nokkosesta virkatut pitsit, pöytäliinat ja alusvaatteet olivat silloin vain aateliston yksinoikeutta. Toisaalta nokkonen työllisti 1700-luvulla runsaasti maaseudun väkeä Suomessa Pohjoismaissa. Nokkosta kutsuttiin jo silloin hienojen ominaisuuksiinsa takia Pohjolan silkiksi. Mutta teollistumisen uusi teknologia, kutomakoneet, kehruujennyt veivät talonpojilta tuottoisan, paikalliseen raaka-aineeseen perustuvan lähityön. Neitinokkosen ansiosta ympyrä on sulkeutunut, olemme päätyneet uuteen alkupisteeseen: aikamme aateleilla on ehkä jälleen varaa käyttää nokkosta vaatteissaan. Taloustieteilijä Joseph Alois Schumpeterin (1883-1950) lanseeraamaan Pieni on kaunista ajatteluun nokkonen sopii kuin nenä päähän rajallisten mahdollisuuksiensa takia. Pienuuden ekonomia toteutuu nokkosessa, koska paras pitkäkuituinen nokkonen kasvaa vain Pohjolan valoisissa, mutta nokkosta miellyttävissä, sopivan vaikeissa olosuhteissa. Suureen tuotantoon nokkosesta ei ole nykytietämyksen valossa mahdollisuuksia pitkään aikaan. Silti Pohjolan silkki voisi työllistää kymmeniä taitavia käsiä ja innovatiivisia suunnittelijoita. Maassamme on jo puolitoista miljoonaa sauvakävelijää ja nokkosen kuidusta voisimme valmistaa heille öljyä säästäviä nokkossavuoja. Öljyn hinnankorotuksethan voivat johtaa autoilun vähenemiseen. Ehkä tulevaisuudessa romutamme automme ja sauvakävelemme Helsinkiin, kun mieli tekee teatteriin tai Linnanmäelle. Silloin oopperaan mennään nokkosesta tehdyillä luksussauvoilla! Miten? Se jääköön keksijöiden ja tuotantoprosessien suunnistelijoiden päänsäryksi. Pointtina tässä on, että tämän kun tämän rikkaruohona pidetyn kasvin kitkeminen on vaivalloista, niin miksi emme hyödynnä sitä. Nokkonen viihtyy ja saa kuitupituutensa nimenomaan Pohjolan ankarissa olosuhteissa. Luonto tekee vähintään puolet työstä, loppu onkin sitten intohimoista innovointia, koneiden ja menetelmien keksimistä. Nokkosesta on moneksi. Patent pendingMerja Lönnqvist on Suomen Keksitönsäätiön tuella kehittänyt patentoidun menetelmän nokkosvarsien kuihduttamiseksi (patent pending). Hän uskoo vakaasti nokkosen uuteen tulemiseen. Uuden kuukidutustekniikan avulla arvokas raaka-aine muuttuu hinnaltaan meidän tavistenkin kukkarolle sopivaksi. Nykyään nokkosesta tehdään pienempiä koriste-esineitä, koruja ja pitsejä myös siksi, että viljelyalat ovat pieniä. Keskustelimme tästä alan pioneerin, puutarhuri Eliko Ruthin kanssa, joka toimii raaka-aineen tuottajana Pernajassa. Nokkosen tuotantoalaa lisätään kysynnän tahdissa. Lönnqvistin mukaan tavoitteena on raaka-aineen tuotantopohjan vahvistaminen. Nokkosta tarvitaan nykyistä suurempaan lopputuotteiden tuotantoon. Pitkäkuituisesta nokkosesta saatamme jonain päivänä valmistaa sauvakävelyyn soveltuvia, öljyä korvaavia kävelykeppejä. Tekniikkaa ja taide-esineitäTekniikan hienoudet, keksinnöt ja patentit ovat osa yrityksen pitkän tähtäyksen strategiaa, mutta päivittäinen leipä ja särvin tulee korujen, nokkossaippuan ja pienimuotoisten kudottuja tuotteiden tuotannosta ja myynnistä. Loviisan Aleksanterinkadulla myymälään Neitinokkonen kutsuu turistit, tuttavat ja nokkosen ystävät eri puolilta maailmaa. Niinpä Nylands Hantverk r.f. halusi hänet Itä-Uudenmaan Loviisaan ja Ruotsinpyhtäälle suuntautuvan kierroksen kohteeksi. Stockmannin tavaratalossa Helsingissä hän esittelee innovatiivisia tuotteitaan Neitinokkosen nettisivuilla julkaistavan rullaavan aikataulun mukaisesti. Opiskellut Intiassa ja KanadassaNeiti Nokkonen on näitä aikamme maailmankansalaisia, jotka ovat ehtineet kiertää maailmaa ristiin rastiin ennen asettumistaan Loviisaan. Hienohelmoja hivelevien kuitujen käyttöä, tuotantoa ja sovelluksia Merja Lönnqvist on opiskellut alan mestareiden johdolla Malesiassa, Intiassa, Kanadassa ja Euroopassa. Pohjolan silkiksi mainostetun nokkosen saloihin Lönnqvist syventyi silkin ja muiden hienojen kuitujen kautta. 90-luvun alussa hän tuotti kiinalaisesta silkistä kotimaan myyntiin omaan vaatemallistoaan, josta hän kuitenkin luopui, kun Suomi sukelsi lamaan ja ihmiset suuntasivat ostoksensa luksuksesta kaurapuuroon ja näkkileipään. Hänen salaisuuksiin verhottuun tuotekehitys-verstaaseen emme vierailun yhteydessä pääse, koska siellä tehdään sellaista, joka ainutlaatuisuutensa takia ei kaipaa julkisuutta. Neiti Nokkonen Stängd/Suljettu/Closed:
Hand-made of nettle:
Muita jälleenmyyjiä: Anna-Maija Hintikka, Suomen Kansallismuseo, Helsinki
|
Eliko Ruth Pernajasta viljelee nokkosta
Neitinokkoselle |
|---|
